Työrauhanturvaaja

Vasikkakarsinan kuivitus on sellasta työturvatonta touhua. Koska se hebbeliini, mikä vasikoihin iskee, kun sen paalin pyöräyttää sinne karsinaan, on ihan älyvapaa.

Neetla hyppii nii, että saa etujalat paalin päälle, Nammimammi oon ihan pölhö puskemaan paalia, ja saakin sen melkeen pyöräytettyä kaikilla voimillaan. Muut juoksee ku heikkopäät ja hinkkaa päätä paaliin ja pöllyyttää niin, että leviää pehkut ihan tehokkaasti. Siellä pitäs jotenkin uskaltaa ite liehua ja levitellä pehkua nurkkiin ja sopivasti vähä kaikkialle.. Voin kertoa, että sais silmät olla selässäkin, eikä sekää riitä. Vauhtia ipanoilla on niin hurjana, että varuillansa saa olla.

Tänään Tuhti kahto, että ei tää nyt oikee turrrvalliselta näytä, että saattaa iltapöppänät jäädä saamatta, jos tuo eukko tuolla touhuaa ilman vartijakoiraa... Keskusteltiin kyllä asiasta, ja kehotin pysymään poissa sieltä, mutta mitäpä arvelette uskoko taaskaan yhtään mitään. Piti jo ens alkuun karvapehkosta vetää sitä paalin alta pois, ku pyllähti siihe istumaan. Ja paali oli justiisa putoomassa siihen kohtaan, mihin se puuhkapylly piti tupsauttaa ja tiukasti. Ei ollu ollenkaan kiirus alta pois, joten pakko oli koittaa vähä saaha liikettä. Sillon se vielä taisi kävästä poissa karsinasta, mutta kohta taas tungeksi sinne sekaan.
Tuhti kun on liikkeissään hyvin rauhallinen ja suorastaan hidas, sen karsinaan tunkeminen ei saanu aikaan ainakaan yhtää turvallisempaa tunnetta. Koska musta tuntu, ettei se kerkiä tajutakkaa ku on sorkka otsalohkossa tai joku ipana kirmannu sen yli. Sen kaheksan ipanaa, ku vimmaa ihan pöllöpäänä, ni siinä on oikeesti ihmeissään, ettei vaa saa vasikkaa tai useampaa syliin siellä. Siihen se pyllähti Tuhti pitkälleen keskelle karsinaa, ku alettii paalia purkaa, ja olin ihan satavarma, että meillä ei oo kohta ainuttakkaa Podhalanskia. Niin meni läheltä Nammimammi, Nuhanenä ja muutama muukin vimmoissaan, tuli äkkipysäys, kun huomasivat valkoisen työrauhanturvaajan keskellä karsinaa. Ja vimmaaminenkin unohtu siinä samalla, ku työrauhanturvaaja kuleksi mun jaloksissa ja piti tilannetta silmällä, komentaen tarvittaessa ipanoita käyttäytymään. Onhan se hyvänen aika pidettävä äitistä huoli, tiiä vaikka nälkä vielä tulee jos ipanat tuuppasee sen nurin ja on kättäjalkaa poikki tai kuhmua otassa. En oo pitäny Tuhtia erityisen taitavana lehmien kanssa, siis niitten käytöksen ja eleiden tulkihtemisen suhteen, mutta juku sentään, miten sen olemus rauhottaa koko porukan ihan ihmeellisellä tavalla. Tuijottaavat vaan, ja koittaavat päästä mylttäämään tuota valkoista ja pörröistä. Justiinahan rakasti sitä turkin mylttäystä, mutta Tuhti tuumaa, että kiitos mutta ei kiitos. Tuhtin turkin huoltaa vaan äiti ja sitä ei tarvia lähmäkielien tulla sotkemaan. Jonkun kerran kerkis kyllä Neitinaru ja Nesley vähä häntää maistella, mutta Tuhti sano, ettei semmonen homma käy alkuunkaan.

Tuhtista on tainnu tulla tollanen työrauhanturvaaja. Koko olemuksellaan. Se kiireetön ja rauhallinen olemus on tarttuvaa, ja kaikki ihmiset, lehmät ja näkyy vasikatki rauhottuvan sitä ihmettelemään...