Liirumi laarumi loman loppu...

Loman jälkeen on jotenkin niin hukassa noitten hommien kanssa. Ei oikeen ajatus kule mukana touhussa. Niin on ollu ikävä lemmusia, että unohtuu sinne vaa niitä kahtelemaan ja hupattelemaan, eikä enää muista mitä oli tekemässä ja minne menossa. On kai se ollu ikävä sentään Lilalla ja Liljallakin, ku ovat luuhanneet perässä ku varjot, hönkineet vielä vähä lämpösempää ilmaa niskaan, niinku tää trooppinen ilmanala ei ois vielä tarpeeksi lämmin. Tää hellekkin kyllä pehmentää ajatukset.. Ja mahoton flunssa, jota just tähä kohtaan ei todellakaa olis kaivannu. Ei nyt, ku mahoton määrä työtä odottaa tekijäänsä.

Kiitän syvästi Oikkupeikkoa, joka tän tokapätkän anto mun ihan niinku oikeesti lomailla.. Arvostan, kiitollinen olen, voisko tästä tulla ihan tapa?

Eilen mulkoili takakierron eläjät, ku yritin opettaa niitä viittomakielelle.. Ääntä kun ei vaan lähteny, ja yrittäminenki sattu kurkkuun ihan kohtuuttomasti.. Ovat niin tottuneet suulliseen ohjeistukseen siirtyä "toiselle puolelle", että sellane käsimerkkien viuhtominen sai ne vaa häkellyksiin.. Ja kulkemaan ihan minne sattuu. Kuiskauksia ei kuunnellu kukaan tai ainakaan uskonu..

Nekku on loman aikana vähä alkanu antaa jälkeen näissä väriasioissa ja vihreekin tutti sankossa melkein kelpaa. Ennemmin se olis vaikka jättäny mamminsa juomatta, ku juonu vihreestä tutista. Ja niin meinas jättääkkin, kun sille erehty laittaa valkosen tutin sijaan vihreän.. Joillakin se vaan on niiiiin tarkkaa.. Joku haluaa valkosen tutin, joku mustan, joku vihreän ja jonki aikaa sitä ei oo asiaa alkaa muuttamaan. Sitä en tiijä, onko se se väri vai se miltä se tutti tuntuu. Koska jokane väri on vähä erituntunenkin. Ja musta iha eri mallinenkin. Vaativia on meijän pikku vassulaiset.. Vaa iteppä olen opettanu, että ovat niin spessutyyppejä ja ansaitsee vain parasta palvelua..

Vaan loma meni kyllä niin mielusissa puuhissa, että voi hyvän tähen.. On telttailtu, käyty kalassa, tehty yhdestä unelmasta totta ja kyhätty tulipaikka niin kauniiseen paikkaan, että vois melkee elellä pelkällä makkaralla ja makoilla vaan siellä maisemia katellen, makkaraa paistellen.. Niin on huikean kaunis paikka, ettei kauniimpaa oo ku varmaa Ilomantsissa..




Tuhtikin alko loman aikaan kotiutua niin mainiosti, että nyt on varsin reippaasti alotellu ihan työnteonkin.. Siellä niin pätevänä tutustutaan lehmiin ja vedetään unta heinäkasassa.. Välillä reuhataan Justiinan kanssa ja välillä yritetään komennella lehmiä. Jännä homma, että Justiina menee hiljentämään Tuhtin, ku se alkaa räkytellä lehmille. Suunnilleen siis istuu päälle, että nyt riittää.. Ja sitte taas painitaan, koska siitähän Tuhti tykkää.. Justiinan mielestä kyllä välillä voitas iha olla vaan..