Olihan meillä ajatus.. Että siirrellään noita tiineitä hiehonhutaleita tuonne hieholandian puolelle... Purkan, the karjavankkurin irrottelin hangesta jo edellispäivänä ja pyöritin lämpimäks, että sitte lähtee hyvästi käyntiin, ku SE hetki koittaa... Lumikki oli ensimmäinen ihan innokkaan olonen lähtemään. Lompsutteli kohtuullisen urheesti aina ovelle asti, kunnes sitte ei oikeestaa enää huvittanukkaa liikahella etteen ei taakse, eikä oikeen sivullekkaan.. Siinä neuvoteltiin, odoteltiin, suostuteltiin ja vähä painostettiinki, työnnettiin ja puljattiin.. Loppuviimeinhän se sinne kopperoon mennä lompsutteli ja eiku matkaan.. Päästiin me melkeen muutama kymmenen metriä ovelta, ku kurkistin taaksepäin.. Ei se ottanu ku pienen latasun, ku lastaussilta oli alhaalla, eikähän isäntä ihan ennättäny estämään Lumikin vapauteen loikkaamista.. Aitaa meni matalaks kohtalaisen paljon, ku Lumikki veteli vapaudenriemussaan pitkin peltoja.. Lopulta piti käydä avaamassa hieholandian portti ja päästää Hallayö ja Lilja-lellipentu hakemaan Lumikkia sieltä vikopuolelta peltoa. Kulkiessaan vielä vähä askartelivat aidankorjuuhommia, ennenku alkoivat valua hiljalleen hieholandiaan päin.
Että eipähän sille päivää enempiä hiehonkuletuksia tarvinnu haaveilla.. Jotenkin oli sen hangessa tarpomisen jälkeen niin kaikkesa antanu olo, ettei oikeestaa huvittanu kokeilla onneaan enää toisen kanssa, saati kolmannen.. Toisella kertaa sitte parempi onni.
Kyllä oon ootellu tässä, että nuo muutamat lemmuskat koittas nyt oikeesti jo poikia.. Singeri, tai siis Ingel poiki kyllä joo (Natashan), mutta tuossa kolme pitää vielä hullua jännityksessä, ja mitä pidemmälle virutteleevat poikimista, sieltä tulee kohta lisää jonon jatkoksi. Ei kai siinä muuta, vaan alkaa meikäläisen yöt olla jo niin unenpöpperöisiä heräilystä, et olen jo jonku kerran nukahtanu, enneku kännykästä kamera aukiaa, ja näkisin tilanteita. Eikä aamulla oo mittää muistikuvaa herätessä koko yöstä, tai niistä herätyksistä, siitä ku kahtelen navetan touhuja.. Sitte kurkistan kahvikupposen äärellä, miltä siellä näyttää. Toivoen, että jos sitte onkin jotain tapahtunu unien aikaan, ois ainakin kaikki menny hyvin. Arveluttaa, että ens yönä kyllä Dalmeissoni saattaa vaikka alkaakki poikia, tai Julmiina. Vaikka eivät ensimmäistä kertaa räjähtämäisillään olekkaan, silti jotenkin vaan tahtoo olla varmistamassa, et kaikki sujuu hyvin ja vassu tulee sieltä oikein perin ja elävänä ja terveenä..
Justiinan kanssa on ollu tässä sellasta oikeesti opettelun tuntua, ja rajojen etsimistä ja löytämistäkin.. Jonkun kerran se on loukkaantunu sydänjuuriaan myöten ja näyttäny ainakin maailman säälittävimmältä pikkupodhikselta, jonka tunteita on loukattu, pahasti, kun olen oikeesti joutunu kieltämään siltä jotain typeryyksiä. Silti meillä on ihanan mutkaton suhde. Vaikka se heittäytyy aivan draamaqueeniksi kielloista, niin hetken päästä sovitaan ja ollaan taas ainakin maailman parhaat ystävät. Että ei jätetä asioita hampaankoloon, niinku me naiset herkästi muutoin tehäänki. Justiina on oppinu yhden tai kaks sellasta "käskyäkin", no yhden käskyn ja yhden kehotuksen.. Tai jotain. Se hiffaa pienestä, ku kieltää sitä, ja osaa mennä "pois", ku sanon. Mut se oppi tuossa myös sellasen jonku mielestä koirille kuuluvan perusjutun ku istu. Tai "istumaan", niinku meillä tupataan kehottamaan. Ja istumaanhan se käy! Sitte saapi herkkuja ja kehuja niin, että massu melkee halkee.. Luoksetulo on vähä niin ja näin.. Joskus tulee ja joskus ei. Viheltäen sitä kutsun, ja pääsääntösesti se kyllä tulee, jollei arvele jotain tylsää seuraavan siitä luoksetulosta, niinku vaikka, et joutuu välieteiseen hengailee tai jotain. Siinä on niin tylsää, ei mitään tuhottavaa, ainoastaan pari luuta ja oma peti, joka sekin kestää kaiken.. Ei reikääkään, vaikka sitä on pöllytelty ihan kohtuu voimakkaastikkin. Pukuhuoneeseen jos pääsis, ni se vasta ois kai mukavaa, ja sen takia kannattas totellakkin.. Mut tyhmät ihmiset kieltää aina kaiken, mikä vois olla sellane löytöretken tapainen.
Lempin kanssa ystävyys senku syvenee.. Sitä on niin ilahduttavaa seurata. Tänään Justiina ylpeenä kanto Lempille pulloharjan.. Kai se arveli, että nyt sitä muute Lempi pestään siun suukka.. Ei se Lempi siitä kovin lämmenny, niiku ei lämpee kovin niistä muistakaan leluista, joita Justiina raahaa sille.. Kumppareita, harjoja, luita, tyhjiä purkkeja, lattiankuivauslastaa... Uteliaana se kahtelee sitä tavaranpaljoutta, ja oottaa että koska toi vanupallo tajuu tulla leikkimään!! Niinku tänäänki, kuvan oikeen otin, ku Lempi niin kovasti ootti.. Ja Justiina vaa vöyhkää sen pulloharjansa kanssa, jonka pölli tankkihuoneesta.. Illalla hävis tiskiharjakin.. Löyty Justiinan pediltä.. Melkonen materialisti? Ku niin kamalan paljon tarviaa kaikenlaista tavaraa..
On tää kyllä Elämää, isolla EELLÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti