Justiinan kuulumisia...

Välillä vapaa-aikaa navettatöiltä.. Mimmi ja Justiina

Tässä on jo jonkin aikaa yhteistä elämää takana Justiinan kanssa.. Tuon pienen suuren ja suurenmoisen podhalanskipupsin kanssa.. On ollu aivan häkellyttävää, miten nopsasti se on lehmälandian eläjien kanssa tullu ystäväksi, ja se on osa porukkaa. On havaittavissa sellasia lähempiä ystävyyssuhteita tiettyjen eläinten kanssa.. Lempin kanssa varsin. Lempin kanssa pittää joka päivä useamman kerran käydä peuhaamassa. En oo kattonu tarpeelliseks puuttua, kun Lempi ihan ite vouhkaa Justiinan perään ja haluaa nuohota sen kanssa. Ne on tosiystäviä..

On toki vähemmän lämpimiäkin suhteita, koska Justiina ON melkonen Justiina, eikä kaikki vaan yksinkertasesti suostu toimimaan sen pillin mukaan. Sitte puistellaan päätä, että häviätkös siitä vanupallo vouhkaamasta.. 

Justiina on tuonu vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita ja varsin värikkyyttä meidän arkeen. On jotenkin niin mukava sen kanssa tuolla tehä töitä. Joka paikassa se on mukana, ja jos missä ei oo mukana, niin se on yleensä Lempin kanssa pölhöilemässä. Tai sitte jonku hieholauman ympäröimänä, yks nuolee Justiinan tassuja, toinen sen naamaa, kolmas selkää ja neljäs häntää.... Ja Justiina nauttii osakseen saamasta huomiosta, ja varsinkin siitä herkusta, hiehonkakkelista, jota siinä ohessa on tarjolla ihan niin paljon ku napa vetää..

Tykkää se olla mukana myös Oikkupeikon pesussakin.. On varsinainen laadunvalvoja.. Siinä kohtaa, ku Justiina ei enää löydä sontaa suuhunsa, se on vissii riittävän puhdas. Ainakin se siinäkohtaa vaihtaa kohdetta ja alkaa raadella painepesurin letkua.

Ikävintä Justiinalle on se, että poikineiden luo ei voi mennä ihan samalla viisiin, ku ennen poikimista. Ihme kireyttä ilmassa heti, ku sorkat suunnillee näkyy, vaikka äsken oltiin niin kaveria. Eikä puhettakaan, että sinne mentäs tutustumaan tulokkaaseen ihan niin vaan, emät on ihan kohtalaisen äkäsenä, eikä siinä auta muutamat voimasanatkaan, joita se suutuspäissään sitte kuonostaan latelee. Sinne ei vaan oo asiaa. Pitää malttaa oottaa, että emä lähtee lypsylle, ja jossai kohtaa se tulokas vierotetaan kuitenkin. Ja siinä kohtaa alkaa Justiinan hoitovuoro.. Ainakin sen omasta mielestä. Koska nukkuu kaikkein mieluiten vasta vierotettujen vasikoitten kainalossa.

Justiina ja Kaktus-ensikko

Arkirutiinit on niin hallinnassa, että meillä on sellanen sanaton yhteys millo mennää mitenkin. Justiina tietää millo mennää mistäkin portista ja mihin suuntaan ja millon työt on tehty. Ja jos sattuu työt venähtää, meinaa uni vallata ihan väkisin kesken kaiken.. Sitte pittää huilia parsissa tai painella sinne vasikoitten luo, jos siellä niitä on. Toinen lemppariköllöttelypaikka on juottoryhmän rehujen päällä.. Kai se tuntuu niin mukavalta, ku sitte pentuset tulee kutkuttelemaan samalla, ku koittaavat sen alta saada evästä naamaariin.



Meillä on niin mukavaa pupsin kanssa.. Niin paljon hymyn kirvottavia tilanteita päivästä toiseen..