Karkauspäivä joka päivä...

Meillä on alkanu viimeaikoina olla karkauspäivä lähestulkoon joka päivä... Mitäpä sitä ei tekis kullannuppujen eteen, joten raahaan lautaa laudan perään ja ruuvailen kiinni, toivoen että kestää ees päivän tai pari.. Turhauttaa.. Sitte siellä niin viattomina notkutaan aidan luona, että mitäs me täällä, auringosta nautitaan, kun tähän kohtaan just sattuu tuo auringon lämpö parhaiten ottavan.. Niin varmaan.. Ja kohta rusahtelee.. Vissii auringon lämpö siirty sinne aidan toiselle puolen ja pakko oli päästä?

Kartsi the aitoihin nojailija etualalla..

Kartsi ja Kuurosade kai pahimmat nojailijat.. Ja oon siellä nähny kyllä joitai muitakin, mutta useimmiten nuo kaks.. Arestipäivää uhkailin aamulla, mutta enhä voinu sitte kuitenkaan jättää tyyppejä sisälle, ku aurinko oikeesti paisto niin kauniisti. Eiku lankkua matkaan, porakone, ruuvia ja korjaamaan, että saapi lemmuset nauttimaan kevätauringosta.. Ainakin ne sen iltapäivän arvosti mun ahkerointia, eikä vielä rutissu aidat.. Lanka-aitaa en oo enää ees kehannu lähtee korjaamaan.. Turhauduin, ja aattelin, että jos joku sinne pellonperille umpihankeen niin kovasti haluaa, ni se on
varmaan sitte mentävä..

Nammimammi

Saatiin myö karkauspäivänä tällanen suloinen pikku kakkiainenkin. Kun emä on Kerma, niin ei mielikuvitus sen kummempaan pystyny, ku Nammimammi.. Kermahan on brown swissi sekuli, mutta isukkina tuolle pienelle näkkyy tulleen Kassu, meidän edesmennyt holstein tilasonni. Kovasti koitin siementää joo, vaan ei natsannu ni jätin Kerman tiinehtymisen Kassun huoleksi.. Näky osanneen hommansa oikein hyvin.. Vaan se mitä tässä jänskättiin, oli se, että miten lie sujuu Kerman lypsyhommat... Sen emähän oli.. Noh, siitä lienee jo oma lukunsa täällä jossain blogin kätköissä.. Hankala noin lyhykäisyydessään.. Uskokaa tai älkää, niin ei oo emäänsä Kerma tullu, ei sitte ollenkaan. Se mennä lontusti robottiin niin urheena, ihan ku se ois käyny siellä ennenki. Eikähän oo ollu minkäälaisia ongelmia lypsyn kanssa. Virtauskin on ihmeellisen hyvä, 3.0, mikä on kyllä oikein mieluisaa, koska robotilla se on tärkee juttu..

Nelli

1.3. päivälleen just sillo ku pitiki, alko Punkero näyttää iltasella poikimisen merkkejä.. Tätä olinkin niin kamalan innolla oottanu.. Poikiminen suju oikein hienosti, johan se kolmannen kerran vasikan maailmaan pyöräytti.. Enkä ois enempää hepulissa taas voinu olla, ku jalkoväliin kurkistin ja totesin meidän saaneen lehmävasikan! Punkero on sellasta sukua, että sitä kyllä vaalitaan niin kovin.. Isänä tällä Nellillä on VR VIRO.
Vaan ei se huolettomasti alkanu Punkeron kolmas kausi, ku sitte illalla vietiin sitä ekalle lypsylle... Se meinasi olla utare niin mahottoman täynnä, että eihä ollu Oikulla toivookaa saada kiinnitettyy vedinkuppiloita.. Myö jo hyvä kun ei epätoivoon vajottu, että tässäkö se nyt oli meidän silmäterän, navetan kuningattaren lypsyura... Eiku harjanvartta alle, ja nostamaan.. Onnistu se lypsy sitte silleesti.. Tänää iltanavetalla melkein kiljuin ilosta, ku utare oli noussu ja lypsy onnistu ihan ilman apuja.. Hitsiläinen että säikäytti. Jännästi se vaan oli utare laskeutunu maitomäärästä ja pikkupöhötyksestä hirvittävän alas! Josko sitä tää kausi lypsellään ja vielä monta tulevaakin.. Niin kovin toivotaan ainakin..