Valkea pieni vanupallo

Itsenäisyyspäivänä se sitten tapahtui.. Justiina tuli tiluksille..

Kaiken pohdinnan ja haaveilun jälkeen päätös rodusta ja kasvattajasta synty todella nopeasti. Ja peruutuksen vuoksi vielä nopeammin, ku osattiin arvella. Mehän tartuttiin tilaisuuteen ja kevätpennun sijaan varattiin peruutuspentu välittömästi. Voi sanoa, että ei muuten ole helppoa kaikkien maaliman rotujen keskeltä löytää sitä meidän perheelle sopivinta rotua.. On tunnistettava omia vahvuuksia ja varsinkin niitä heikkouksia.. Nuo neljä jo olemassa olevaa koiraa on kyllä tehny toilailuillaan siinä määrin nöyräksi, että mitään kovin lujaluontoista koiraa on tänne turha ajatellakkaan. Tämä rotu tuntuu meidänlaiselta.
Owczarek podhalanski, meidän Justiina.

Kaikenkaikkiaan suomen petopolitiikka ja kaikenlaiset muut ilmiöt on jo kauan antanu aihetta pohtia eläinten turvallisuutta nyt ja tulevaisuudessa.. Vaikka meilläkin tuolla hirvikoirat reuhaa tarhassa kaikki pihahirvet ja kulkijat ja jäniksetkin, niin laumanvartijakoira on kaivattu turva tulevaisuutta ajatellen, kun petokanta vahvistuu vuosi vuodelta ja ennenpitkää tännekkin varmasti rantautuu entistä vahvempi karhukanta ja todennäköisesti myös susia. Lähimmät havainnot on aina vaan lähempänä, eikä suuret vesistötkään enää ole este susien leviämiselle näille seuduin. On varmasti viimeiset hetket alkaa ajatella tätä asiaa ihan vakavasti, kun meidän eläimiä ulkona on kesät talvet laitumella tai ulkopihatolla, tai muuten vaan ulkoilemassa.

Justiinalla on siis tehtävä. Vaikka se vielä näyttääkin lähinnä likaiselta vanupallolta, kun tuolla sotkee itseään turpeeseen ja mutalällyyn, enemmän tai vähemmän lehmän sontaankin..

Kotiutuminen on alkanu jotenkin uskomattoman loistavasti, kai se on ollu pupsille niin uutta ja jännää, ettei oo oikeen muistanu ikävöidäkkään.. Retkottanu aivan umpiunessa kaiken touhuamisen jälkeen.

Tää on meille niin uusi tilanne, kunnei olla millonkaan tällasten koirien kanssa touhuttu, joten aikamoista aivotyöskentelyä täytyy itsekin harjottaa, että Justiina sais just mahdollisimmat hyvät lähtökohdat uralleen. Tänä aamuna mieleen välähti jokin teksti jostain netin syövereistä, jonka joskus lueskelin. Siinä kerrottiin laumanvartijakoiran tulosta just tiluksille, ja kuinka sitä oli sitten työmaalleen totuteltu. Oli isäntäkö vai emäntä lie nukkua napottanu yöt lampolassa pennun kanssa. Tästä innottuneena me tytöt sitä nukuttiin tänään päikkärit heinäkasassa keskellä ruokintapöytää. Arvelin, että se ei ainakaan ole ollenkaan huono juttu Justiinaa aatellen. Ja sillä oli kyllä sellaset vaikutukset, että pupsi päätti sen jälkeen olla niin tottunu vasikoihin ainakin, ettei kovin kamalasti arveluttanu kulkea huoltokäytävää karsinoiden takana. Ei, vaikka varotin niitten saavan hirmuset hepulit aina kuivitellessa..

On meillä tässä tulossa mielenkiintoiset ajat, kun opetellaan, miten opitaan kaikenlaista.. Meillä ku ei aiempaa kokemusta ole tällaisista koirista, monenlaisista muista kyllä. Kaikki on uutta niin meille, ku Justiinallekkin..

Vaan nopea se on oppimaan.. Kerrasta ymmärs mistä vasikoitten maidot tulee.. Aamulla tajus sen nammimammin, ku erottelusankoista kaatelin vasikoille aamumaitoja.. Justiina hyvä ku ylti siihen sankossa olevaan maitoon, mutta veteli sitä ihan höpönä niin, että oli koko kuono valkeassa maitokuorrutteessa..
Ja mitäs se pikku pupsi iltasella tekee? Laskin sankon lattialle, että laitan lämmittimen siihe lämmittämään.. Pupsi haukkuu sankkoo, haukkuu minnuu, haukkuu sankkoo.. Yritin siinä kyllä kertoa, että ne on nuo vasikat, ku juopi tätä, ei koirat. Tilkka sille piti vielä lisätä ruokakippoon..
Tänä aamuna se arveli, ettei tästä asiasta neuvotella ja veteli suoraa vasikoitten sankoista sen ku kerkes, silläaikaa, ku täytin kaikki kolme sankkoa ja yhen pullon vasikoille..

Kyllähän meidän sydämet on sulanu ihan täysin tuolle pikku vanupalloa muistuttavalle ötökälle.. Valonpisaran Aurooralle...