Joulun aika on jotenkin aina niin kovin tunteikasta aikaa.. Ku jouluaamu koittaa, sitä lähtee töille sellanen lämmin tunne sydämessä, on sellanen erityisen hyvä mieli. Myö saatiin joululahjakin etukäteen, jo 23. päivä, kun Isoiita poiki melkosen kokosen sonnivasikan, Mistelin. En tiedä, mutta kyllä se vaan jouluna eläinten seassa on jotenkin niin onnellinen olotila. Lehmät on kuullu kaikki ne muutaman muistamani joululaulun jo hoiloteltuna varmana kyllästymiseen asti, enneku aatto ees on.. Ihmekkös noilla on ollu aamusella kiireentuntua pihalle, vaikka joulu on kiireetöntä ja rauhaisaa aikaa.. Olihan tuo ihana aattoaamuna hilpasta puuronkeittoon ja nautiskella kahvia siinä ohessa.. Vetästä pienet päikkärit jouluntuoksuisessa kodissa sohvalla Minkun kanssa maha pullollansa riisipuuroo.. Kiehulla keitelty, tietenkin..
Joulun aikaan tehään työhommilla se, mitä on välttämätön tehhä, että ennätettäisi olla koko porukalla mahollisimman paljon yhessä. Arki ja kaikki spessuhommat ku tuppaa viemään aikaa aina perheeltä. Tänä joulunahan hommat suju mutkattomasti, eikä tässä tarvinnu säheltää mitään erityistä vasta, ku tänä päivänä. Ellu ei ala toipua viikontakaisesta poikimisestaan. Oli jo paljon paljon parempi useamman päivän, ku viime viikonloppuna eläinlääkäri kävi sitä lääkihtemässä. Muuttu taas jotenkin niin poissaolevan nuuleaksi, niin soiteltiin sille eläinlääkäri kahtomaan, mitä tässä voisi tehä. Lääkekuurille se taas joutu, entinen loppu vasta muutama päivä sitten.
Siinä justiisa eläinlääkäri lataili ruiskuja valmiiksi, ku sähköt hävis.. Puhelimen taskulampun valossa sipisteltiin loppuhommat ja jatkoin siitä suoraan laittelemaan pikkuvaltraan agrea kiinni poikien avustuksella.. Isännällä oli kiirusta toisiin hommiin, niin arvelin puhelintuella selviäväni.. Kävi se kiireisen näkösenä siinä navetalla pyörähtää, että ois alkanu virtoja viritellä. Tuumasin, että ei passaa jäähä nyt sitä vatuloimaan, ku kiire on jo muualle.. Kyllähä myö se lopulta toimintaan saatiin.. Vaan taas kynsharjalla kaikkea sitä mönjää käsistä hinkatessa mietin, millonkaha sitä ihan tosiaan oppii käyttämään hanskoja.. Sellasen yhen järkyttävän öljysen jutskan älyän jo käsineet kädessä laittaa paikalleen, ku kerran erehdyin sen tekemään ilman.. (isäntä just kerto taas monennenko kerran, että se on nivelakseli... se öljynen jutska)
Oikkupeikko lypsää, ulkosauna on lämpeemässä, eläimillä ruokaa ja kaikki hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti