Onhan ollu hiljasta täällä blogin puolella, kun ei tässä kiireiltä ole joutanu asettua koneen äärelle kirjottelemaan.. Vuos lähenee loppua, ja yritetty tässä ottaa loppukiriä Stellan kanssa ykkösten metästelyssä vaihtelevalla menestyksellä.. Hyvin jos oisikin menny, ni tässä voisin hehkutella sen saavuttaneen käyttövalioon oikeuttavat tulokset, vaan pah. Yhtä uupuu ja sitä koetellaan saada aikaseksi, jahka joulusta on selvitty ja vähä tunteet tasaantunu tuosta viimeisimmästä yrityksestä. Ehkä sitä ei viikon päästä enää niin muista mitään eilisestä..
Isäntä on ahkeroinu lehmälandiassa, ku emäntä on huidellu pitkin kyliä haukkukokeissa.. Sopis se toisinkinpäin, varsinkin miulle, että isäntä kiertelis kokeissa Stellan kanssa, vaan on niin uppiniskanen koira, että eikai sen kanssa kokeisiin haluais lähtee kukaan, jos kerran erehtyiski.. Tuomareilla ei vois varmaa huonompaa tuuria käyä, ku joutua Stellalle tuomariksi, ainaki ne viimesimmän kokeen tuomarit olis varmasti tästä miun kanssa yhtä mieltä.. Siellä alko tunteet lämmetä varmaa meillä jokaisella, vaa hienosti sitä ainaki yritettiin feikata kaikki, että mikäs tässä kiire mihinkää.. Kyllähä nuo koetoimitsijatki näytti vähä epäileviltä, kun kerrottiin että eihän se oo koira "hakua" lopettanu vieläkää.. Vaikka hakuaika oli loppunu jo monen monen monta tuntia ennemmin, ku siinä sitte oli pakko luovuttaa ja jättää koira "hakemaan" sinne, viiä tuomarit koepaikalle.. Siinä oli epäuskosen olosia koetoimitsijoita, ku kerrottiin koiran olevan edelleen metässä..
Hieholandian ja lehmälandian ovet on saanu oviin tollaset liuskat, että ulkoilu voisi olla vapaampaa myös talven tullen. Kun vaan nyt koittasi tulla. Lunta tulee ja lunta sulaa, eikä tässä ole talventuntua päässy kovin tulemaan. Kylläpä muuten onkin erikoista nuo ovet nyt, ihan niin erikoista, ettei siitä voi ulos mennä ensinkään.. Kauraa, sitä koirankaltaista kullannuppua koitin niin kovin saada ulos houkuteltua, vaan aivan turhaan.. Arvelin, että kai se nyt rohkenee kaikista noista ötököistä, kun ei oikee osaa pelätä mittään.. Vaan niin lompsutteli heikkohermosimman luonteen omaava Jemppis noista liuskoista Anarkistin kanssa ensimmäisenä.. Empä olis uskonu, jollen ois omin silmin nähny.
Entäpäs Justiina..
Myö sitä aateltiin tehhä sille oma aitaus tuohon vassulan viekkaan, olis sitte siinä kavereita lähellä.. Aitaus kyllä tehtiin, mutta Justiina kesti siinä tasan ehkä puolen minuutin verran ja kaiveli tiensä ulos vasikkakarsinan kautta.. Että se siitä.. Olis kai tuo turvallisempi siellä olla aidattuna sen aikaa, ku ei olla vahtimassa sen toilailuja, vaan ei niin ei.. Sen ku aitaukset purettiin sitte toimimattomina, se päätti ite muuttaa siihen vassulan viekkaan heti seuraavana päivänä. Eikähän myö oo sitä sitte viittitty yöksi enää teljetä maitoautokuskia ahistelemaan.. Tai siis eihän sen pitäis edes päästä tankkihuoneeseen, vaan on melkonen houdiini siinäkin.. Taitaahan tuo osata tuolla köllötellä ja leikkiä navetan puolella. Näkyy kuskaavan kaikki lelunsa ja kamansa välieteisestä hiljalleen tuohon vassulan viereen.. Ja tottakai kavereille kans! Oli miun kroksinkin sinne vieny ryhmäkarsinan asukeille, arvellu vissii että kaipaa neki jonkilaisia leluja leikkeihinsä, on se vaan niin ajattelevainen pieni pupsi. 
On se vaan ehkä yks suloisimmista näyistä, ku hilippasee navetalle ja aina jos ei Justiina oo peuhaamassa vasikoitten kanssa, niin näky on kuvanmukainen.. Se kullannuppu on ottanu Miskan sydänystäväkseen ja nukkuu sen vieressä.. Mitähän se tuumii, ku välitysautokuski jossaki vaiheessa tulee noutaa Miskaa kyytiin.. Ihan surettaa ajatuksin, kun ovat nyt niinku parhaimmat ystävät ainakin.. Vaan tuleehan noita kokoaika lisää pieniä.. Onkin loistava juttu, että Justiina on lyöttäytyny vasikoitten kanssa tuolla tavalla, nuo suhteet kestää myös jahka kasvaavat isommiksi.
Onhan Justiina osottanu hiljalleen myös sellasta vahtikoiran viettiäkin.. Yks yö ku Oikkupeikko soitteli kolmen nurkilla epäonnistuneista lypsyistä ja raahasin itteni navetalle, huomasin heti Justiinan taas murtautuneen tankkihuoneeseen. Arvelin, että nyt sitä en taida päästä pois täältä ensinkään, enneku hepuloidaan ihan väsymiseen asti, ite en mitää hepuliineja ois unen saamiseksi todellakaa tarvinnu siihe aikaan. Vaan ei, Justiina hiippaili huomaamatta erottelusankkojen alle istumaan, ku crs:ltä naputtelin hälyä pois.. Siinä se istua napotti ja yksinkertaisesti vaa tuijotti minnuu, kai se vahti omia nammimammejaan siellä, ettei tuu ainakaa kukaa sen arvomammeja sieltä nyysimään.. Pois pääsin ilman Justiinan hepulikohtauksia. Kiersin toisen oven kautta navetan puolelle ni välioven takaa kuulu kyllä ihan jonku muun, ku Justiinan ääni. Se oli sellanen hyvin matala haukahdus. Ei ollenkaan sellanen melkee korvia särkevä korkeelta ja kovaa-hebuliinihaukku, mitä se normaalisti päästelee, ku harjailen käytäviä tai kolailen sontia poikkareista.. Hymyilytti kyllä.. Ei arvais, mikä pikku vanupallo siellä oventakana oikeesti onkaan.. Aika vaikuttava ääni pikku Justiinalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti