Kun yksi on poissa...

Tiesinhän minä, mutten vaan tullu aatelleeksikaan. Sitä, että Javalon kyllä rakastaa Oikkupeikkoo.. Ja tykkää kulkee ja kulkee läpi uudelleen ja uudelleen.. Olihan se vähä äkämystynykki välillä.. Nappulata kunnei enää tipahellu mielenmukaisesti. Vaiko ennemmin suunmukaisesti. Umpeenhan se piti alkaa suunnitella laittaa. Ja ku siinä välikäytävää kolaillessa törmäsin Javaloniin aina vaan useammin ja useammin, kun se kiers jatkuvalla syötöllä suoraa päätä uudelleen robottiin, totesin, että taitaa olla nyt aika tehhä tähän stoppi.. Ramppaamiseen ja kiukutteluun.

Uskomatonta oli se, mitä siitä seurasi. Vaikka kyllähän se pitäs tälläki vähäsellä aivotoiminnalla tajuta. Kaikki muut alko kulkee robotilla niin mahottoman paljon, että maitomäärät lähti vaan nousuun, vaikka yksi oli poissa. Javalon ku on pöllyytelly suutuspäissä useammanki pois tieltään, ku on pakko päästä robottiin, josko sieltä ees pari napua tipahtais kaukaloon.. Ainahan se on sellanen, ahne ku mikä. Se on eduksi ja haitaksikin. Eduksi sinänsä, että sitte käypi lypsyllä ainakin riittävän usein siihen valtavaan maitomäärään nähen, mitä se lypsää. Haitaksi sitte, ku se menee pakkomielteiseks ja koko ötökkä on niin pahantuulinen ku olla voi. Loppulypsykaudesta niin käy, ku nappulamäärä putoo sitä mukaa ku umpeenmeno lähenee.. Se on nii viisas tuo Oikku, että tietää senkii niin itestään, mikä tuotosvaihe kenelläkkii on menossa...

Javalonin 305 päivän tuotos oli 13 761kiloa mammia.. Se on mahottoman loistavasti lypsetty. Laadultaan ihan loistavaa maitoa.. Nyt Javalon pääsee todellakin ansaitulle umpikaudelle laitumelle ja valmistautumaan kolmanteen poikimiseen..

Javalonista en kyllä kuvaa tähän hätään kuvapaljoudesta löytäny, joten tässä hänen tulevia laidunkavereita jo laidunelämästä nauttimassa..