Viime aikoina mun mielen on vallannu huoli. Huoli siitä, muistanko kaikki ne käyttäjätunnukset ja salasanat, joita on niin järjetön määrä. Ihan niinku oikeesti järeton määrä. Ihan äkkiä jo tulee toistakymmentä mieleen, eikä siinä todellakaan oo kaikki. Sitten, ku niitä salasanoja pitäs vielä säännöllisen epäsäännöllisesti vaihtaa! Kaikkiin ei sama kelpaa ja niitä onkin sitte melkonen liuta.. Aivan liian paljon vie kapasiteettia meikäläisen aivoista, jonne ei mahdu arkisemmatkaa asiat. Tuo sama huoli valtaa vaan joka päivä tätä nykyä, eikä se ole ollenkaa mukavaa. Täytys kehitellä jokin tallennuspaikka kaikelle, vaan ei oo ollu pääkopassa tarpeeks nyt kapasiteettia pohtia siihen järkevää ratkasua, ku ei oo kapasiteettia muihinkaan tärkeiden ratkasujen tekoon. Kuormittunu, sitä se on meikäläisen pääkoppa. Ja varsin valikoiva muistin suhteen.. Joka ikisen ötökän tunnen ja tunnistan vaikka unissani, korvanumeroa myöten, muistan aivan ihmeellisiä asioita niistä. Jonkun ihan ihmeellisen pienen asian tai tapahtuman, ominaisuuden. Mutta muuten oon ehkä hajamielisin ihminen mitä olla voi..
Terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa oli puhetta kalenterista, että entäs jos olis jokin kalenteri, siis semmosille progesteroni ja tiineystesti asioille.. Onhan mulla kalenteri, vaan muistanko koskaan sitä kahtoa. Kiimakalenteria kyllä, muttei sinne mahdu mitään muuta kun ne, mitä sinne nyt kirjailen. Puhelin? No sen varaan en ehkä tärkeitä asioita laittasi, kun edellinenkin lilluu jossai lietealtaassa..
Oon oikee lista, muistilappu ihminen. Kaikki aina paperilla, mutta niin vaan yks ostoslistakin häviää enneku kauppaan kerkiän. Tympee olla tämmöne lahopää. Ja joskus se ihan hävettääki, ku en muista oikeastaan yhtikäs mitään, muuta ku jotain todella ihme juttuja, joita ei välttämättä tarvihteis tallennella tuonne vähäiseen muistiin. Kyllä mä kaiken vielä järkkään, ku vaan saisi vapautettua kapasiteettia tuolta jostain kohtaa, että edistyis mietiskelemään.. Aina ne jossain kohtaa loksahtaa ajatukset oikeelle mallille, ja saan idean, jonka toteuttamiseen sitte voi kyllä vielä hetki vierähtää..
Ai niin... Juugelin kasvattaja tuossa vähä ehotteli, ja Riina kans, että ois toooosi mukava, jos Justiinan kanssa lähettäs Helsinkiin Voittajanäyttelyyn... Kyllähän se jo ajatuksena oli lähinnä hilpeyttä ja toisaalta kauhunsekaisia sydämentykytyksiä aiheuttava, mutta niin sitä sitte aloin isännälle vihjailla semmosta se Kaisa ja Riina, että Helsinkiin lähettäs Justiinan kanssa.. Isäntä ilmotti, ettei hän lähe samaan hotellihuoneeseen Justiinan kanssa.. Ei se ollenkaa uskonu, vaikka vakuuttelin, että Justiina oli tosi kiltisti Joensuussa näyttelyssä, yhtään ei pölhöilly. No mutta, ilmeisesti sitten nukkuu mieluummin Mimmin kanssa, koska seki pittää ottaa mukaan.. No enivei, sitte se alko, että onkohan se tommosen koiran paikka semmonen näyttely. Ku on tommonen maalaistollo, raivoraisa ja kaikkee.. Oliko lie seuraava päivä, ku kerroin ilmottaneeni sen sinne.. (kieltämättä tuntu, että olisin hyppäämässä vähintää benjihyppyä, ku klikkailin sitä hyväksymään ilmottautumisen) Jollei tuo typykkä olis siinä Kaisan ja Riinan kanssa ollu samassa juonessa, ni varmaa olisin jättäny ilmottamatta. Mutta joku mielenhäiriö siinä pääsi tapahtumaan, että ilmottautuminen tuli tehtyä ja vielä molemmille päiville.. Ensin kieltämättä aattelin tuupata Jugen ja typyn vaikka bussilla Helsinkiin, ja järjestellä jotenkin niie reissu, mutta ku tajusin, ettei Juge varmaa päästäis sinne bussiin sitte enää ketää muita, oli parempi alkaa suunnitella vähä toisenlaista reissua.. Toivottavasti kaikki menee hyvin.. Todellakin, toivottavasti kaikki menee hyvin... Ihan isännän puolesta, ettei sen tarvia hävetä silmiä päästä siellä isossa kaupungissa Justiinan pölhöilyille.. Vaan Riina sano, että mun pittää oppia luottamaan Justiinaan, että se osaa käyttäytyä.. No nyt ja tässä asiassa luotan... Kai..
